”Olisinpa kuullut nämä asiat ennen kuin uuvuin.”

Olin pitämässä Vastaisku suorittamiselle -luentoani (johon tämä työpaja pohjautuu) eräälle työporukalle. Luennon loppupuolella yksi osallistujista nosti kätensä ja sanoi:

”Olisinpa kuullut nämä asiat ennen kuin uuvuin.”

Niinpä, ajattelin. Olisinpa minäkin.

Kävi kuitenkin niin, että uuvuin ensin ja opettelin vasta sitten kapinoimaan suorittamista ja suorituskulttuuria vastaan. Silti ajattelen, ettei ollut liian myöhäistä. Uupuminen itsessään ei muuta mitään – paitsi ehkä hetkellisesti. Jos mikään ei muutu, on mahdollista tai jopa todennäköistä, että sama toistuu.

Toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi uupua ensin ja vasta sitten uskaltautua pitämään huolta jaksamisestaan tai rohkaistua rikkomaan suorituskulttuurin normeja. Sillä niistä on pitkälti kyse: uskaltamisesta ja rohkaistumisesta.

Kapinointikoulu sopii sinulle, jos

• lepääminen tuntuu vaikealta, suorastaan kielletyltä

• tunnet itsesi laiskaksi ja saamattomaksi, jos et jatkuvasti tee jotain

• toistelet itsellesi, että otat iisimmin ”sitten kun”

• ajattelet, että sinun pitää huolehtia kaikesta aina yksin ja mukisematta

• mikään ei ole koskaan tarpeeksi – tuntuu, että aina pitäisi tehdä enemmän tai paremmin

• ajattelet, että jos sinä et suorita, kaikki romahtaa

• tunnollinen suorittaminen on alkanut kääntyä tai jo kääntynyt krooniseksi ylikuormitukseksi

• olet valmis haastamaan omia ajattelu- ja toimintatapojasi ja haluat kapinoida uuvuttavaa suorittamista vastaan!
  
  PS. Kapinointikoulussa ei harjoitella mindfulnessia, tehdä yhtäkään hengitysharjoitusta tai jaeta palautumisvinkkejä. Näistä kaikista olet jo kuullut moneen kertaan. 😈